Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa liikkeenohjaukseen. Suomessa sairastaa noin 14 000-15 000 ihmistä, ja vuosittain todetaan noin 1 500 uutta tapausta. Tauti alkaa yleensä 55-65 vuoden iässä, mutta voi ilmetä myös nuoremmilla. Miehillä tauti on hieman yleisempää kuin naisilla. Parkinsonin tauti johtuu aivojen dopaminituottavien hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta, mikä häiritsee liikkeiden koordinaatiota ja tasapainoa.
Parkinsonin taudin pääoireet kehittyvät vähitellen. Lepovapina alkaa usein yhdestä kädestä ja pahenee stressitilanteissa. Lihasjäykkyys aiheuttaa liikkeiden hitautta ja vaikeuttaa arkisia toimintoja. Bradykinesia eli liikkeiden hidastuminen näkyy kävelyssä, pukeutumisessa ja kasvojen ilmeissä. Posturaalinen epävakaus eli tasapainovaikeudet lisääntyvät taudin edetessä. Muita oireita voivat olla käsialan pieneneminen, äänen hiljentyminen, nielemisvaikeudet ja kasvonaamio, jossa kasvot menettävät ilmeikkyyttään.
Parkinsonin tauti etenee yksilöllisesti, yleensä hitaasti vuosien kuluessa. Alkuvaiheessa oireet voivat olla lieviä ja rajoittua kehon toiselle puolelle. Ajan myötä oireet pahenevat ja leviävät molemmille puolille kehoa. Arkielämässä tauti vaikuttaa liikuntakykyyn, sosiaalisiin tilanteisiin ja työkykyyn. Monet potilaista kokevat myös mielialamuutoksia, väsymystä ja uniongelmia. Varhainen diagnoosi ja asianmukainen hoito voivat merkittävästi hidastaa oireiden etenemistä.
Parkinsonin taudin diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen ja oireiden arviointiin. Varhainen diagnoosi mahdollistaa hoidon aloittamisen ajoissa, mikä voi hidastaa taudin etenemistä ja säilyttää toimintakykyä pidempään. DaTscan-kuvaus voi tukea diagnoosia epäselvissä tapauksissa. Neurologin seuranta on tärkeää hoidon suunnittelussa ja lääkityksen säätämisessä.
Levodopa on Parkinsonin taudin hoidon kultainen standardi. Se on dopaminergisen lääkehoidon perusta, joka korvaa aivojen puuttuvaa dopamiinia. Levodopa ylittää veri-aivoesteen ja muuttuu aivoissa dopamiiniksi. Sitä yhdistetään aina karbidopaan tai benserasidiin, jotka estävät levodopan hajoamisen kehossa ennen kuin se pääsee aivoihin. Valmisteet tarjoavat tehokkaan oirelievityksen, mutta pitkäaikaisessa käytössä voi ilmetä liikehäiriöitä ja lääkevaikutuksen lyhentymistä.
Suomalaisilla apteekeilla on saatavilla useita levodopa-valmisteita:
Lääkäri valitsee sopivimman valmisteen potilaan oireiden, taudin vaiheen ja yksilöllisten tarpeiden mukaan.
Dopaminagonistit matkivat dopaminergisten reseptoreiden toimintaa aivoissa. Ne voivat olla ensisijainen hoito nuoremmilla potilailla tai lisähoitoa levodopa-hoidon rinnalla. Mirapex (pramipeksoli) ja Requip (ropiniroli) ovat suun kautta otettavia tabletteja, joita annostellaan vähitellen korottaen. Neupro (rotiniroli) on ihon läpi vaikuttava laastari, joka tarjoaa tasaisen lääkeainepitoisuuden. Dopaminagonistit voivat aiheuttaa väsymystä, pahoinvointia ja harvoin impulssikontrollihäiriöitä.
Parkinson-lääkkeet otetaan yleensä useita kertoja päivässä säännöllisin väliajoin. Levodopa-valmisteet kannattaa ottaa tyhjään mahaan imeytymisen parantamiseksi, ellei pahoinvointi haittaa. Dopaminagonistit voidaan ottaa ruoan kanssa sivuvaikutusten vähentämiseksi. Lääkärin ohjeiden noudattaminen ja säännöllinen ottorytmi ovat tärkeitä tasaisen vaikutuksen saavuttamiseksi.
MAO-B-estäjät, kuten selegiini (Eldepryl) ja rasagiliini (Azilect), estävät dopamiinin hajotusta aivoissa. Nämä lääkkeet voivat hidastaa taudin etenemistä ja vähentää motorisia oireita. Selegiini on ollut käytössä jo pitkään, kun taas rasagiliini on uudempi vaihtoehto. Molemmat lääkkeet voidaan yhdistää levodopa-hoitoon tai käyttää monoterapiana taudin varhaisvaiheessa. MAO-B-estäjien etuna on vähäiset sivuvaikutukset ja mahdollinen neuroprotektiivinen vaikutus.
COMT-estäjät entokaponi (Comtan) ja tolkaponi (Tasmar) pidentävät levodopa-hoidon tehoa estämällä levodopa/karbidonan hajotusta. Näitä lääkkeitä käytetään aina yhdessä levodopa/karbidopa-valmisteen kanssa. Entokaponi on turvallisempi vaihtoehto, kun taas tolkaponi vaatii säännöllistä maksan toiminnan seurantaa mahdollisen maksatoksisuuden vuoksi. COMT-estäjät auttavat vähentämään motorista vaihtelua ja pidentävät levodopan vaikutusaikaa.
Amantadiini on monipuolinen lääke, jota käytetään erityisesti dyskinesian hoitoon. Se vähentää levodopa-hoidon aiheuttamia tahdosta riippumattomia liikkeitä ja voi myös lievittää vapinaa sekä jäykkyyttä. Amantadiini vaikuttaa NMDA-reseptoreihin ja dopamiinin vapautumiseen. Lääke soveltuu myös taudin varhaisvaiheen hoitoon ja voi parantaa kognitiivista suorituskykyä.
Yhdistelmävalmisteet sisältävät useita vaikuttavia aineita yhdessä tabletissa, mikä yksinkertaistaa lääkitystä merkittävästi. Esimerkkejä ovat levodopa/karbidopa/entokaponi-yhdistelmät. Näiden etuina ovat parempi hoitomyöntyvyys, vähemmän tabletteja päivässä ja tasaisempi vaikuttavan aineen pitoisuus elimistössä. Yhdistelmävalmisteet voivat parantaa motoristen oireiden hallintaa ja vähentää motorista vaihtelua verrattuna erillisiin valmisteisiin.
Parkinson-lääkkeiden yleisimmät sivuvaikutukset ovat pahoinvointi, huimaus ja verenpaineen lasku. Pahoinvointia voidaan vähentää ottamalla lääkkeet ruoan yhteydessä ja aloittamalla pienillä annoksilla. Huimaus johtuu usein ortostaattisesta hypotensiosta, joten ylösnouseminen tulee tehdä hitaasti. Riittävä nesteytys ja tukisukat voivat auttaa. Sivuvaikutukset vähenevät yleensä kehon tottuessa lääkkeisiin, mutta annosmuutokset voivat olla tarpeen.
Pitkäaikainen levodopa-hoito voi aiheuttaa dyskinesiaa eli tahdosta riippumattomia liikkeitä. Näiden ehkäisemiseksi käytetään mahdollisimman pieniä tehokkaita annoksia ja vältetään tarpeettomia annoskorotuksia. Dopamiiniagonistit nuoremmilla potilailla voivat viivyttää dyskinesian syntymistä. Säännöllinen liikunta ja fysioterapia tukevat motorista toimintakykyä. Amantadiini voi auttaa jo syntyneen dyskinesian hoidossa.
Parkinson-lääkkeet voivat aiheuttaa psykiatrisia sivuvaikutuksia, erityisesti dopamiiniagonistit. Näitä ovat harhat, sekavuus, impulsiivisuushäiriöt ja käyttäytymisen muutokset. Seurantaan kuuluu:
Oireiden ilmaantuessa lääkitystä tulee tarkistaa välittömästi.
Ota välittömästi yhteyttä lääkäriin, jos ilmenee voimakkaita sivuvaikutuksia, äkillisiä liikehäiriöitä, hallusinaatioita tai käyttäytymisen muutoksia. Myös lääkkeiden tehon heikkeneminen, motorinen vaihtelu tai uudet neurologiset oireet vaativat lääkärin arviointia. Säännöllinen seuranta on tärkeää hoidon optimoimiseksi.
Parkinsonin taudin etenevä luonne edellyttää säännöllistä lääketieteellistä seurantaa. Neurologin tai geriatrin tapaaminen 3-6 kuukauden välein mahdollistaa hoidon tehokkuuden arvioinnin ja tarvittavien muutosten tekemisen. Suomessa julkisen terveydenhuollon erikoissairaanhoito tarjoaa kattavan seurannan Parkinson-potilaille.
Kotona tapahtuva oireiden seuranta auttaa lääkäriä optimoimaan hoitoa. Kirjaa ylös lääkkeiden vaikutusajat, liikkuvuuden vaihtelut ja mahdolliset sivuvaikutukset. Kiinnitä huomiota erityisesti aamun jäykkyyteen, kävelykykyyn ja vapinaan. Oirekirja tai mobiilisovellus helpottaa tietojen keräämistä ja jakamistä hoitotiimin kanssa. Säännöllinen seuranta mahdollistaa yksilöllisen hoidon suunnittelun.
Lääkeannosten säätö tapahtuu aina lääkärin ohjeistuksella. Parkinson-lääkkeiden vaikutus voi vaihdella päivän aikana, mikä saattaa edellyttää annosten ajoituksen muuttamista. Älä tee omatoimisia muutoksia lääkitykseen, sillä äkilliset muutokset voivat pahentaa oireita tai aiheuttaa vaarallisia sivuvaikutuksia.
Parkinson-lääkkeet voivat vaikuttaa muiden lääkkeiden tehoon ja päinvastoin. Kerro lääkärille ja apteekkiin kaikki käyttämäsi lääkkeet, luontaistuotteet ja vitamiinit. Erityisesti psykoosilääkkeet, jotkut pahoinvointilääkkeet ja verenpainelääkkeet voivat vaikuttaa Parkinson-lääkitykseen. Apteekkisi farmaseuttien asiantuntemus auttaa tunnistamaan mahdolliset yhteisvaikutukset ja löytämään turvallisia vaihtoehtoja.
Säännöllinen lääkkeiden ottaminen on Parkinsonin hoidossa kriittistä. Käytä dosettia, lääkemuistutusten sovelluksia tai kelloa annostusten muistamiseen. Lääkelista mukana apteekkikäynnillä varmistaa oikeat lääkkeet ja vahvuudet. Perheenjäsenten opastaminen lääkityksestä tuo lisäturvaa.
Säännöllinen liikunta tukee lääkehoidon tehoa ja hidastaa taudin etenemistä. Fysioterapia parantaa liikkuvuutta, tasapainoa ja koordinaatiota. Suomessa Parkinson-liikuntaryhmiä järjestetään monissa kunnissa. Suositeltavia liikuntamuotoja ovat kävely, uinti, voimistelu ja erityisesti Parkinson-potilaille suunniteltu neurodynaamiset harjoitteet sekä tanssi. Keskustele fysioterapeutin kanssa turvallisesta liikuntaohjelmasta.
Proteiinipitoinen ruoka voi heikentää levodopa-lääkkeiden imeytymistä. Ota levodopa-lääkkeet mieluiten tyhjään mahaan, tunti ennen ateriaa tai kaksi tuntia aterian jälkeen. Kuitupitoiset ravintolisät ja rauta voivat myös vaikuttaa imeytymiseen, joten niiden ottaminen tulisi ajoittaa eri aikaan.
Suomen Parkinson-liitto tarjoaa tietoa, tukea ja toimintaa potilaille ja omaisille. Paikallisia Parkinson-yhdistyksiä löytyy ympäri Suomen, ja ne järjestävät säännöllisiä tapaamisia, luentoja ja virkistystoimintaa. Vertaistuki auttaa jakamaan kokemuksia ja saamaan käytännön vinkkejä arkeen:
