Masennuslääkkeet ovat lääkeaineita, joita käytetään masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden ja muiden mielenterveysongelmien hoitoon. Ne vaikuttavat aivojen kemiallisiin välittäjäaineisiin, neurotransmittereihin, jotka säätelevät mielialaa, tunteita ja käyttäytymistä.
Masennus liittyy usein aivojen neurotransmitteritasapainon häiriöihin. Tärkeimmät mielialaan vaikuttavat välittäjäaineet ovat:
Masennuslääkkeet toimivat lisäämällä näiden välittäjäaineiden määrää aivojen hermosolujen välisessä tilassa. Ne estävät neurotransmittereiden takaisinottoa tai vaikuttavat niiden aineenvaihduntaan. Lääkkeiden vaikutus alkaa yleensä 2-4 viikon kuluttua säännöllisestä käytöstä, ja täysi hoitovaste saavutetaan tyypillisesti 6-8 viikossa. Hoito jatkuu yleensä vähintään 6-12 kuukautta oireiden häviämisen jälkeen.
SSRI-lääkkeet ovat nykyisin ensisijainen masennuslääkeryhmä niiden hyvän tehon ja siedettävyyden ansiosta. Ne toimivat estämällä selektiivisesti serotoniinin takaisinottoa hermosoluihin, mikä lisää serotoniinin määrää aivoissa ja parantaa mielialaa.
Suomalaisissa apteekeissa on saatavilla useita SSRI-lääkkeitä:
SSRI-lääkkeitä käytetään masennuksen, paniikkihäiriön, yleistyneen ahdistuneisuuden ja pakko-oireisen häiriön hoidossa. Annostelu aloitetaan pienestä annoksesta ja nostetaan tarvittaessa. Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, päänsärky, unettomuus ja sukupuolielämän häiriöt, jotka yleensä lievenevät hoidon edetessä.
SNRI-lääkkeet (serotoniini-noradrenaliini takaisinotonestäjät) vaikuttavat sekä serotoniinin että noradrenaliinin takaisinottoon aivoissa. Tämä kaksoisvaikutus tekee niistä tehokkaita erityisesti keskivaikeassa ja vaikeassa masennuksessa. SNRI-lääkkeet sopivat myös niille potilaille, jotka eivät ole hyötyneet riittävästi SSRI-lääkityksestä.
Trisykliset masennuslääkkeet ovat vanhempia mutta edelleen käytössä olevia lääkkeitä. Amitriptyliini (Triptyl, Amitriptylin) on erityisen tehokas vaikeassa masennuksessa ja kroonisessa kivussa. Klomipramiini (Anafranil) on ensisijainen lääke pakko-oireisessa häiriössä.
MAOI-lääkkeet ja atyyppliset masennuslääkkeet varataan yleensä erikoislääkärin määräyksiin tilanteisiin, joissa muut hoidot eivät ole tehonneet. Nämä lääkkeet vaativat erityistä ruokavaliota ja huolellisuutta yhteisvaikutusten suhteen.
Masennuslääkkeiden sivuvaikutukset vaihtelevat lääkeryhmien mukaan. SSRI-lääkkeiden yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, päänsärky, unettomuus ja sukupuolielämän häiriöt. SNRI-lääkkeet voivat aiheuttaa lisäksi verenpaineen nousua ja hikoilua. Trisykliset lääkkeet aiheuttavat usein suun kuivumista, ummetusta ja väsymystä.
Raskaana olevat ja imettävät äidit tarvitsevat erikoisohjausta lääkityksen suhteen. Ikääntyneillä aloitusdosis on pienempi ja seuranta tiheämpää. Masennuslääkkeet voivat heikentää reaktiokykyä, joten autolla ajon turvallisuus tulee arvioida. Alkoholin käyttöä tulee välttää tai rajoittaa merkittävästi masennuslääkityksen aikana.
Masennuslääkehoidon aloittaminen vaatii aina lääkärin huolellista arviointia. Lääkäri valitsee sopivan lääkkeen potilaan oireiden, terveystilanteen ja muiden lääkkeiden perusteella. Hoito aloitetaan yleensä pienellä annoksella, jota nostetaan asteittain sietävyyden mukaan kunnes saavutetaan tehokas hoitoannos.
Hoitovasteen seuranta on olennaista ensimmäisten viikkojen aikana. Lääkäri arvioi oireiden lievittymistä, sivuvaikutusten esiintymistä ja potilaan yleistä vointia. Jos ensimmäinen lääke ei tuota riittävää vastetta 4-6 viikon kuluttua, lääkäri voi vaihtaa lääkityksen toiseen valmisteeseen.
Säännöllinen lääkärin seuranta on välttämätöntä koko hoidon ajan masennuksen uusiutumisen ehkäisemiseksi ja mahdollisten ongelmien varhaiseksi havaitsemiseksi.
Masennuslääkkeet ovat vain osa kokonaisvaltaista hoitoa. Psykoterapian yhdistäminen lääkehoitoon parantaa merkittävästi hoitotuloksia ja vähentää masennuksen uusiutumisriskiä. Kognitiivinen käyttäytymisterapia ja interpersoonallinen terapia ovat erityisen tehokkaita masennuksen hoidossa.
Elintapamuutokset tukevat lääkehoitoa merkittävästi. Säännöllinen liikunta, tasapainoinen ravitsemus ja hyvä unihygienia ovat keskeisiä masennuksen hoidossa. Liikunta voi olla jopa yhtä tehokasta kuin lääkehoito lievässä masennuksessa.
Pitkäaikainen seuranta ja ylläpitohoito ovat välttämättömiä masennuksen uusiutumisen ehkäisemiseksi. Hoitosuunnitelmaa päivitetään säännöllisesti potilaan tilanteen mukaan.
