Liikalihavuus määritellään painoindeksin (BMI) perusteella. BMI lasketaan jakamalla paino kilogrammoina pituuden neliöllä metreinä. BMI-arvo 25-29,9 luokitellaan ylipainoksi ja 30 tai yli liikalihavuudeksi. Vaikea liikalihavuus alkaa BMI-arvosta 35.
Liikalihavuuden taustalla on useita tekijöitä. Yleisimpiä syitä ovat epätasapainoinen ruokavalio, jossa energiansaanti ylittää kulutuksen, sekä vähäinen fyysinen aktiivisuus. Myös perintötekijät vaikuttavat merkittävästi painonhallintaan ja aineenvaihduntaan. Stressi, uni-valverytmin häiriöt ja tietyt lääkkeet voivat myös edistää painonnousua.
Suomessa noin 25% aikuisista kärsii liikalihavuudesta, ja ylipainoisten osuus on kasvanut viime vuosikymmeninä. Liikalihavuus lisää riskiä moniin terveysongelmiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, kohonneeseen verenpaineeseen, uniapneaan sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Se voi myös heikentää elämänlaatua ja lisätä kuolleisuusriskiä.
Liikalihavuuden ensisijainen hoito perustuu elämäntapamuutoksiin. Pysyvä painonpudotus vaatii tasapainoisen ruokavalion omaksumista ja säännöllisen liikunnan lisäämistä arkeen. Tavoitteena on luoda kestävä energiavaje, jossa kulutus ylittää saannin.
Lääkehoitoa suositellaan, kun BMI on yli 30 tai yli 27 liitännäissairauksien kanssa, eikä pelkkä elämäntapahoito ole tuonut riittävää tulosta. Lääkehoito toimii aina elämäntapamuutosten tukena, ei niiden sijaan.
Lääkehoito voi auttaa:
Parhaat tulokset saavutetaan yhdistämällä lääkehoito terveelliseen ruokavalioon, säännölliseen liikuntaan ja tarvittaessa ammattilaisen ohjaukseen. Hoito tulee aloittaa aina lääkärin valvonnassa, joka arvioi sopivimman hoitomuodon yksilöllisesti.
Suomessa on saatavilla useita tehokkaita lääkevalmisteita painonhallinnan tukemiseen. Näiden lääkkeiden käyttö edellyttää aina lääkärin arviota ja seurantaa, sillä ne on tarkoitettu merkittävän ylipainon hoitoon osana kokonaisvaltaista hoitosuunnitelmaa.
Reseptilääkkeet, kuten semaglutidi ja liraglutidi, vaativat lääkärin määräyksen ja soveltuvat erityisesti diabeetikoille tai merkittävästä ylipainosta kärsiville. Orlistatin matalampi vahvuus (Alli 60 mg) on saatavilla itsehoitovalmisteena, kun taas vahvempi versio (Xenical 120 mg) vaatii reseptin.
Lääkkeiden vaikutusmekanismit poikkeavat toisistaan: orlistat vaikuttaa paikallisesti suolistossa estäen rasvan pilkkoutumista, kun taas GLP-1-agonistit vaikuttavat keskushermostoon ja hormonaaliseen säätelyyn. Kaikki laihduttamislääkkeet vaativat samanaikaisia elintapamuutoksia ollakseen tehokkaita.
Luontaisvalmisteet voivat tukea painonhallintaa osana terveellisiä elintapoja, mutta ne eivät ole yhtä tehokkaita kuin lääkkeet. Niiden vaikutukset perustuvat usein aineenvaihdunnan tukemiseen tai kylläisyydentunteen lisäämiseen.
On tärkeää muistaa, että luontaisvalmisteet eivät ole lääkkeitä, eikä niiden tehoa ole aina tieteellisesti todistettu samalla tavalla. Osa valmisteista voi myös aiheuttaa haittavaikutuksia tai vaikuttaa muiden lääkkeiden tehoon. Keskustele aina farmaseutin tai lääkärin kanssa ennen uusien ravintolisien aloittamista, erityisesti jos käytät muita lääkkeitä.
Laihdutus- ja painonhallintaan tarkoitettujen lääkkeiden oikea annostelu on kriittistä turvallisen ja tehokkaan hoidon kannalta. Lääkkeet tulee ottaa täsmälleen lääkärin ohjeiden mukaisesti, yleensä aterioiden yhteydessä tai niiden jälkeen. Annostusta ei saa muuttaa omatoimisesti, vaan mahdolliset muutokset tulee aina keskustella lääkärin kanssa.
Painonhallintaan käytettävien lääkkeiden sivuvaikutukset vaihtelevat lääkeaineittain. Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat:
Laihdutusläkkeitä ei saa käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Sydän- ja verisuonitaudit, syömishäiriöt sekä mielenterveysongelmat voivat olla vasta-aiheita. Ikääntyneet potilaat tarvitsevat erityistä seurantaa. Mahdolliset allergiset reaktiot edellyttävät välitöntä lääkityksen lopettamista ja lääkärin kontaktointia.
Apteekissa työskentelevät farmaseutit ovat koulutettuja ammattilaisia, jotka voivat tarjota arvokasta tukea painonhallinnassa. He auttavat lääkkeiden oikeaoppisessa käytössä, neuvovat mahdollisista sivuvaikutuksista ja antavat käytännön ohjeita lääkehoidon tueksi. Farmaseutit voivat myös tunnistaa tilanteet, joissa lääkärin konsultaatio on tarpeen.
Säännöllinen seuranta apteekissa tukee hoitomyöntyvyyttä ja motivaatiota. Painon ja muiden mittausten säännöllinen dokumentointi auttaa hahmottamaan edistymistä. Farmaseutit voivat tarjota motivoivaa keskustelutukea ja neuvoja ruokavalion ja elämäntapojen muutoksiin lääkehoidon rinnalla.
Apteekeista on saatavilla tarkkoja vaakoja, mittausnauhoja ja muita painonhallinnan seurantaan tarkoitettuja välineitä. Verenpaineen ja vyötärönympäryksen mittaaminen ovat tärkeitä osa-alueita kokonaisvaltaisessa seurannassa. Tarvittaessa farmaseutti ohjaa asiakkaan lääkärin vastaanotolle jatkotutkimuksia varten.
