Alzheimer-tauti on yleisin dementiaa aiheuttava sairaus, joka vaikuttaa muistiin, ajattelukykyyn ja käyttäytymiseen. Suomessa arvioidaan olevan noin 120 000-150 000 dementiapiirissä olevaa henkilöä, joista noin 60-70 prosentilla on Alzheimer-tauti. Sairaus on yleisempi iäkkäillä ihmisillä, ja riski kaksinkertaistuu noin viiden vuoden välein 65 ikävuoden jälkeen. Alzheimer-taudin esiintyvyys kasvaa väestön ikääntyessä, mikä tekee siitä merkittävän kansanterveyden haasteen.
Alzheimer-tauti etenee vaiheittain ja aiheuttaa monenlaisia oireita. Varhaisvaiheessa tyypillisiä oireita ovat lähimuistin heikkeneminen, sanojen löytämisen vaikeudet ja orientaatiovaikeudet. Taudin edetessä keskivaiheeseen tulevat mukaan:
Myöhäisvaiheessa potilas tarvitsee jatkuvaa hoitoa ja valvontaa. Oireiden eteneminen on yksilöllistä, mutta tauti on etenevä.
Varhainen diagnoosi on tärkeää, koska se mahdollistaa oireenmukaisen hoidon aloittamisen sekä potilaan ja omaisten valmistautumisen tulevaan. Muistisairauksien erityisosaamista omaavat lääkärit tekevät diagnoosin kliinisten tutkimusten, kognitiivisten testien ja kuvantamistutkimusten avulla. Varhainen tunnistaminen auttaa säilyttämään toimintakykyä pidempään ja parantaa elämänlaatua.
Kolinesteraasinestäjät ovat Alzheimer-taudin hoitoon käytettäviä lääkkeitä, jotka estävät asetyylikoliinia hajottavan entsyymin toimintaa. Asetyylikoliini on tärkeä välittäjäaine muistin ja oppimisen kannalta. Alzheimer-taudin myötä aivoissa on vähemmän asetyylikoliinia saatavilla. Kolinesteraasinestäjät lisäävät asetyylikoliinin määrää hermosoluvälitilassa, mikä voi parantaa kognitiivisia toimintoja. Suomessa käytössä olevia kolinesteraasinestäjiä ovat donepetsiili, rivastigmiini ja galantamiini.
Memantiini on NMDA-reseptorin osittainen antagonisti, joka sääntelee glutamaatin vaikutusta aivoissa. Glutamaatti on jännittävä välittäjäaine, joka Alzheimer-taudissa voi aiheuttaa hermosolujen vaurioitumista liiallisena. Memantiini estää glutamaatin haitallisia vaikutuksia suojaamalla hermosoluja liialliselta stimulaatiolta. Tämä lääke soveltuu erityisesti keskivaikean ja vaikean Alzheimer-taudin hoitoon.
Alzheimer-lääkkeet eivät pysäytä taudin etenemistä, mutta voivat hidastaa oireiden pahenemista ja parantaa elämänlaatua. Kolinesteraasinestäjät voivat parantaa muistia, keskittymiskykyä ja päivittäisiä toimintoja lievässä tai keskivaikeassa taudissa. Memantiini puolestaan voi vähentää käyttäytymishäiriöitä ja tukea kognitiivisia toimintoja. Lääkehoito on yksilöllistä ja edellyttää säännöllistä seurantaa. Vaste hoitoon vaihtelee potilaittain, ja lääkehoidon hyötyä arvioidaan säännöllisesti.
Donepetsiili on asetyylikoliiniesteraasin estäjä, jota käytetään lievän ja keskivaikean Alzheimerin taudin hoidossa. Lääke parantaa muistia ja kognitiivisia toimintoja hidastamalla asetyylikoliinin hajoamista aivoissa. Aloitusannos on yleensä 5 mg kerran vuorokaudessa, jota voidaan nostaa 10 mg:aan noin kuukauden kuluttua. Donepetsiili otetaan iltaisin ruoan kanssa tai ilman. Tavallisimmat sivuvaikutukset ovat pahoinvointi, ripuli ja päänsärky. Lääke on reseptilääke, ja hoito vaatii säännöllistä lääkärin seurantaa. Vaikutus näkyy yleensä 6-12 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta.
Rivastigmiini on saatavilla kahdessa muodossa: tablettina ja ihon kautta vaikuttavana laastarina. Lääke estää asetyylikoliiniesteraasia ja butyylikoliiniesteraasia, mikä hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä. Rivastigmiini-laastarit tarjoavat tasaisen lääkeaineen vapautumisen ja vähemmän ruoansulatuskanavan sivuvaikutuksia. Laastari vaihdetaan vuorokauden välein eri ihoalueelle. Tablettien aloitusannos on 1,5 mg kahdesti päivässä, jota nostetaan vähitellen. Laastarit aloitetaan 4,6 mg/vrk vahvuudesta. Lääke soveltuu lievän ja keskivaikean Alzheimerin taudin hoitoon.
Galantamiini on asetyylikoliiniesteraasin estäjä, joka myös moduloi nikotiinireseptoreita. Se on saatavilla pitkävaikutteisina kapseleina, jotka mahdollistavat kerran päivässä annostelun. Aloitusannos on 8 mg kerran päivässä neljän viikon ajan, jonka jälkeen annosta nostetaan vähitellen. Tavoiteannos on yleensä 16-24 mg vuorokaudessa. Galantamiini otetaan aamulla ruoan kanssa. Lääke parantaa kognitiivisia toimintoja ja voi hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä lievästi keskivaikeassa Alzheimerin taudissa. Säännöllinen seuranta on tärkeää.
Memantiini on NMDA-reseptorin antagonisti, joka eroaa toimintamekanismiltaan muista Alzheimer-lääkkeistä. Se on tarkoitettu keskivaikean ja vaikean Alzheimerin taudin hoitoon. Lääke suojaa hermosoluja glutamaatin liialliselta vaikutukselta ja voi parantaa potilaan toimintakykyä sekä hidastaa taudin etenemistä. Hoito aloitetaan 5 mg:n annoksella kerran päivässä, jota nostetaan viikoittain 5 mg:lla kunnes saavutetaan ylläpitoannos 20 mg vuorokaudessa. Memantiinia voidaan käyttää yhdessä asetyylikoliiniesteraasin estäjien kanssa. Sivuvaikutukset ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä.
Alzheimer-lääkkeiden yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, ripuli, oksentelu ja ruokahaluttomuus. Cholinesteraasin estäjät voivat aiheuttaa hidaslyöntisyyttä, unettomuutta ja lihasheikkoutta. Memantiini voi puolestaan aiheuttaa huimausta, päänsärkyä ja väsymystä. Sivuvaikutuksia voidaan lieventää aloittamalla lääkitys pienellä annoksella ja nostamalla sitä vähitellen. Lääkkeen ottaminen ruokailun yhteydessä vähentää mahasuolikanavan oireita. Jos sivuvaikutukset ovat vaikeita, lääkäri voi harkita annoksen pienentämistä tai lääkkeen vaihtamista.
Alzheimer-lääkkeet voivat olla vuorovaikutuksessa useiden muiden lääkeaineiden kanssa. Cholinesteraasin estäjät voivat voimistaa suksinyylikoliinin vaikutusta leikkauksissa. Ne voivat myös hidastaa sykettä yhdessä beetasalpaajien kanssa. Memantiini voi vaikuttaa dopaminergisten lääkkeiden ja antikolinergisten aineiden tehoon. Tulehduskipulääkkeet voivat heikentää munuaisten kautta erittyvien lääkkeiden poistumista elimistöstä. Aina tulee kertoa lääkärille ja apteekkiin kaikki käytössä olevat lääkkeet, myös reseptivapaat valmisteet.
Ikääntyneet potilaat ovat herkempiä lääkkeiden sivuvaikutuksille hidastuneen aineenvaihdunnan vuoksi. Munuaisten ja maksan toimintahäiriöt voivat pidentää lääkkeiden vaikutusaikaa. Nestehukka lisää sivuvaikutusriskiä, joten riittävä nesteytys on tärkeää. Kaatumisriski kasvaa huimausta aiheuttavien lääkkeiden kanssa. Sydämen rytmihäiriöt ja johtumishäiriöt vaativat erityistä varovaisuutta cholinesteraasin estäjiä käytettäessä. Lääkitys aloitetaan aina pienimmällä mahdollisella annoksella.
Masennus ja ahdistus ovat yleisiä Alzheimer-potilailla ja heikentävät merkittävästi elämänlaatua. SSRI-lääkkeet, kuten sitalopraami ja sertraliini, ovat turvallisia vaihtoehtoja ikääntyneille. Trisykliset masennuslääkkeet tulee välttää antikolinergisten sivuvaikutusten vuoksi. Ahdistukseen voidaan lyhytaikaisesti käyttää loratsepaamin kaltaisia lyhytvaikutteisia bentsodiatsepiineja, mutta pitkäaikaiskäyttöä tulee välttää. Ei-lääkkeellisiä hoitomuotoja, kuten musiikki- ja taideterapeuttisia menetelmiä, suositellaan ensisijaisesti mielialan kohentamiseen ja levottomuuden vähentämiseen.
Unihäiriöt ovat tavallisia Alzheimer-potilailla ja kuormittavat omaishoitajia. Melatoniini on turvallinen vaihtoehto unirytmin säätelyyn. Perinteiset unilääkkeet, kuten bentsodiatsepiinit ja Z-lääkkeet, lisäävät kaatumis- ja sekavuusriskiä, joten niitä tulee käyttää vain äärimmäisen varovaisesti. Traitsodoni pienellä annoksella voi auttaa uniongelmiin ilman merkittäviä kognitiivisia haittavaikutuksia. Uniapnea tulee sulkea pois ennen unilääkityksen aloittamista.
Ravintolisien teho Alzheimer-taudin hoidossa on kiistanalainen. D-vitamiinin puutos on yleinen ikääntyneillä ja korjaaminen on suositeltavaa. Omega-3-rasvahappojen, erityisesti DHA:n, mahdollisia hyötyjä tutkitaan edelleen. B12-vitamiinin ja folaatin puutos voi pahentaa kognitiivisia oireita ja tulee korjata. Antioksidanttien, kuten E-vitamiinin ja koentsyymi Q10:n tehosta ei ole riittävästi näyttöä. Ginkgo biloban käyttöä ei suositella veren hyytymislääkkeiden kanssa. Ravintolisät eivät korvaa lääkehoitoa vaan voivat olla osa kokonaisvaltaista hoitoa.
Alzheimer-potilaiden lääkitys vaatii säännöllistä seurantaa ja arviointia taudin etenemisen mukaan. Kognitiivisten toimintojen testaus 3-6 kuukauden välein auttaa arvioimaan hoidon tehoa. Lääkityksen hyöty tulee punnita sivuvaikutuksiin nähden säännöllisesti. Pitkälle edenneen taudin vaiheessa lääkehoidon lopettaminen voi olla perusteltua, jos se ei enää tuota hyötyä. Omaisten ja hoitohenkilökunnan havainnot potilaan voinnista ovat arvokkaita lääkityksen arvioinnissa. Lääkeannoksia saatetaan joutua pienentämään munuais- tai maksatoimintojen heiketessä.
Alzheimer-taudin tutkimus keskittyy nykyisin amyloidi-beeta- ja tau-proteiinien kohdentamiseen. Adukanumabi on ensimmäinen amyloidiplakin vähentämiseen tähtäävä lääke, mutta sen kliininen hyöty on kiistanalainen. Lekanemabi ja donanemabi ovat uudempia amyloidivasta-aineita, joiden tulokset ovat lupaavia. GLP-1-agonistien, kuten semaglutidi, neuroprotektiivisia vaikutuksia tutkitaan parhaillaan. Tulehduksia estävät lääkkeet ja mikroglian toimintaan vaikuttavat aineet ovat kiinnostuksen kohteena. Suomessa uudet hoidot tulevat saataville kliinisten tutkimusten ja viranomaishyväksyntöjen kautta:
Omaishoitajat tarvitsevat tukea lääkehoidon toteuttamisessa ja sivuvaikutusten tunnistamisessa. Apteekeista saa neuvontaa lääkkeiden oikeaoppisesta käytöstä ja säilytyksestä. Annosautomaatit helpottavat lääkehoidon noudattamista. Paikallisten muistiyhdistysten ja Alzheimer-järjestöjen kautta on saatavilla vertaistukea ja koulutusta. Kela tarjoaa taloudellista tukea erityiskorvattaviin lääkkeisiin ja omaishoitajien palveluihin. Säännölliset hoitoneuvottelut auttavat suunnittelemaan lääkehoitoa taudin eri vaiheissa.
